Studio decofeast

Etusivu
Suomi
Muurame
Studio decofeast

Aistiesteettömyyden asiantuntija

Strategia | Valmennus | Puheenvuorot

Työelämän ja ympäristöjen uudelleenmuotoilua Teen sekä uudis- että saneerauskohteita.

Olen Eevi - yrittäjä ja aistiesteettömyyden asiantuntija. Teen hyvinvointia tukevaa tila- ja sisustussuunnittelua koteihin ja yrityksiin koko Suomen alueella. Missioni on auttaa asiakkaitani elämään oman näköistä elämää sekä voimaan paremmin arjessa, suunnittelemalla tiloja ja ympäristöjä, jotka tukevat heidän hyvinvointiaan. Ydinosaamiseni ja suurin intohimoni tila- ja sisustussuunnittelussa kiteytyy aistiesteettömyyteen. Erilaisten aistikuormitushaasteiden kanssa kamppailevien elämänlaadun ja ympäristöä kohtaan kokeman turvallisuuden tunteen maksimoiminen tila- ja sisustussuunnittelun avulla sytyttää minut eloon työssäni. Haaveilen maailmasta, missä aistiherkän ei tarvitse mukautua rakennettuun ympäristöön, siihen sellaiseen missä kukaan ei ole osannut huomioida hänen aistitarpeitaan, vaan ympäristö on rakennettu tukemaan myös aistiherkän tarpeita, jaksamista sekä toimintaa. Koen tärkeäksi tehtäväksi levittää tietoa aistiesteettömyydestä ja sen hyödyistä, niin yksilö kuin yhteiskunnallisella tasolla. Olen kirjoittanut aiheesta työkirjan (2023), joka sisältää mm. kattavan tietopaketin aistiesteettömyydestä ja aistiesteettömästä sisustamisesta sekä runsaasti tehtäviä. Koska olen aistiyliherkkänä itsekin kohderyhmää, olen kirjoittanut kirjaan myös omia kokemuksiani sekä fiiliksiä aistiherkkyyksistä ja niiden tuomista haasteista ja tarpeista. Pidän luentoja aiheesta alan messuilla ja erilaisissa ammattilaistapahtumissa. Suunnitteluprojekteissa eniten sytyn kokonaisvaltaisista ja teknisistä projekteista, missä pääsen suunnittelemaan toimivia, tunnelmallisia ja asiakkaan näköisiä sekä tuntuisia tiloja ja ympäristöjä. Kotikohteiden lisäksi suunnittelen erityisen mielelläni työympäristöjä, erilaisia kaupallisia tiloja sekä messuosastoja , joissa elämyksellisyys ja kokemuksellisuus on otettu huomioon ❤️‍🔥

Suunnittelutöiden lisäksi toimin Jyväskylän kristillisen opiston sisustussuunnittelun monimuotokoulutuksen vastuukouluttajana ja koulutan ammattilaisia aistiesteettömyyden äärellä oman verkkovalmennuksen kautta. Kun kaipaat apua sisustusasioissa, pienissä tai isoissa, otathan yhteyttä 💌

[email protected] | 0442746587 | www.decofeast.fi

08/10/2026

En ole ehkä paras yhteistyökumppani siinä tilanteessa, jos halutaan tarkastella jotain tiettyä ongelmaa yhtenä irrallisena asiana.

Tarkastelen aina luontaisesti kokonaisuutta: mitä ongelman ympärillä tapahtuu, mitkä siihen vaikuttaa ja mitä siitä seuraa. Aistiesteettömyys on mulle ennen kaikkea tapa katsoa ihmisen ja ympäristön välistä suhdetta.

En tarkastele vain sitä, onko tila vaikkapa meluisa, valaistus häikäisevä tai löytyykö jostain rauhallinen huone. Katson ja aistin sitä, mitä kaikkea ihmisen ympärillä tapahtuu samaan aikaan: fyysistä ympäristöä, sosiaalista ympäristöä, vuorovaikutusta, työn tai toiminnan organisointia, yhteisiä käytäntöjä, rakenteita, toimintakulttuuria ja yksilöiden erilaisia tarpeita.

Ja erityisesti näiden kaikkien välisiä syy–seuraussuhteita.

Kun ihminen ei pysty keskittymään, kysymys ei välttämättä ole vain yksilön keskittymiskyvystä tai kun yhteinen tila ei toimi, haaste ei välttämättä ratkea uudella kalustejärjestyksellä. Kun joku vetäytyy, kuormittuu tai ei osallistu, olen hyvin kiinnostunut siitä, mitä kaikkea hänen ympärillään tapahtui ennen sitä.

Missä kuormitus oikeastaan syntyy? Mitkä asiat vahvistaa toisiaan? Mitä yritetään tällä hetkellä ratkaista yksilön ominaisuutena, vaikka osa syystä sijaitsee ympäristössä tai rakenteissa? Ja mihin pitäisi vaikuttaa, jotta muutos näkyisi konkreettisesti myös ihmisten arjessa?

Käsittelen aistiesteettömyyden teemaa hyvin poikkileikkaavana näkökulmana.

Se tulee vastaan työympäristöissä ja oppimisympäristöissä, palveluissa ja kaupallisissa ympäristöissä, työhyvinvoinnissa, saavutettavuudessa ja yhdenvertaisuudessa, johtamisessa, tilojen suunnittelussa ja toimintakulttuurissa. Kaikissa vähän eri nurkasta, m***a saman peruskysymyksen ääreltä:

Miten rakennetaan ympäristöjä ja tapoja toimia niin, että mahdollisimman erilaiset ihmiset pystyy niissä toimimaan, osallistumaan, onnistumaan ja käyttämään omaa potentiaaliaan ilman turhaa kuormitusta?

Mun työ voi tilanteesta riippuen tarkoittaa koulutusta, sparrausta, lyhytkestoista asiantuntijatyötä tai pidempää kehittämistä. Muodon ei tarvitse olla valmiiksi tiedossa – kiinnostavinta ja tärkeintä on alkuun päästä kiinni siihen tilanteeseen, johon kaivataan muutosta tai kehittämistä.

Ja mulla on itse asiassa yksi pyyntö:

Jos joku ihminen, organisaatio, hanke tai projekti tuli tätä lukiessa mieleen, yhdistä meidät 💡

Ja jos tunnistit tästä oman organisaatiosi tai jonkin teillä meneillään olevan tilanteen, laita mulle suoraan viestiä.

Vinkkaa musta eteenpäin, tägää kommenttiin tai laita viestiä pienellä kynnyksellä – katsotaan porukalla miten lähdetään ratkomaan käsillä olevaa tilannetta ☺️

-

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä 🫱🏼‍🫲🏽

06/10/2026

Aistiesteettömyys saved my life.

Kuulostaa ehkä vähän dramaattiselta, mut samaan aikaan myös täysin totta. Erityisesti nyt kun vietetään ADHD-viikkoa, haluan kertoa asiasta, jolla on omassa elämässäni aivan valtavan suuri merkitys:

Mun kokonaisvaltainen hyvinvointi rakentuu todella vahvasti aistiesteettömyyden ympärille.

Siihen, millainen ympäristö kotona on ja millaisessa tilassa pystyn työskentelemään. Miten paljon ympärillä on ääntä, liikettä, valoa, hälyä ja keskeytyksiä. Millaisia siirtymiä päivässä on. Miten paljon sosiaalista kuormaa kertyy ja miten paljon saan olla rauhassa ja palautua. Miten paljon hermostoni joutuu koko ajan suodattamaan ympäristöstä jotain pois.

Mulla ADHD, aistikuormitus ja toiminnanohjaus kulkee kaikki tiukasti käsi kädessä. Kun ympäristö kuormittaa liikaa, keskittyminen vaikeutuu. Ajattelu sirpaloituu ja aloittaminen muuttuu hankalammaksi. Ärsyynnyn herkemmin ja väsyn nopeemmin. Ja mitä pidempään kuormitus pääsee kasaantumaan, sitä enemmän koko arjen toimintakyky alkaa kärsiä.

Kun taas ympäristö tukee mua, ihan samat aivot toimii aivan eri tavalla. Silloin ajatus kulkee ja keskittyminen onnistuu. Oon luova, halukas sosiaaliseen kanssakäymiseen ja elämäniloinen. Energiaa jää muuhunkin kuin selviytymiseen tai siihen ihan jäätävään ponnisteluun saada aikaan se ihan yksinkertainenkin juttu. Pystyn olemaan enemmän läsnä, oon aikaansaava ja yksinkertaisesti oma itseni.

Tän kaiken takia aistiesteettömyys ei ole mulle mikään yksittäinen kiinnostuksenkohde tai työelämän teema. Se läpileikkaa käytännössä koko elämääni ja sen takia siitä tuli aikoinaan myös mun työ. Aistiesteettömyys laajana teemana on mun koko elämäni suurin ja pitkäkestoisin ekko, jonka äärellä en näe loppua näkyvän 😄❤️‍🔥

Kun itse tietää nahoissaan kuinka iso merkitys ympäristöllä on siihen, pystynkö toimimaan ja voimaan hyvin, vai joudunko käyttämään suuren osan voimavaroistani pelkkään ympäristöstä selviytymiseen, sitä on vaikea olla enää näkemättä muuallakaan. ADHD:sta puhutaan paljon keskittymisen, toiminnanohjauksen, impulsiivisuuden ja ajanhallinnan kautta, ja onhan ne siellä keskiössä todellakin, m***a ainakin omassa elämässäni yksi kaikkein merkittävimmistä hyvinvointitekijöistä on ollut oppia katsomaan myös ympärille ja ympäristöihin. Etten tarkastelisi aina vain sitä, mitä mun pitäisi tehdä paremmin tai miten mun pitäis sopeutua, vaan nimenomaan sitä, mitä mun ympäristöissä pitäisi muuttaa, jotta mun ei tarvitsisi koko ajan vain selviytyä ja voisin olla kestävästi myös osa tätä yhteistä maailmaa.

Miten paljon ympäristö vaikuttaa sun toimintakykyyn ja hyvinvointiin? Mitkä asiat kuormittaa ja mitkä vastaavasti auttaa? Jätä kommenttia tai laita viestiä 👋🏼

-

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä 🫱🏼‍🫲🏽

22/09/2026

Se, että ihminen pystyy olemaan mukana, ei vielä tarkoita sitä, että hän haluaa olla mukana.

Me voidaan rakentaa palveluita, työympäristöjä ja toimintatapoja, jotka toimii paperilla aivan hyvin, ja silti ihmisen kokemus niistä voi olla kuormittava. Hän saa asiansa hoidettua, pystyy tekemään työnsä tai selviää tilanteesta, m***a joutuu käyttämään siihen jatkuvasti enemmän voimavaroja kuin olisi tarpeen.

Kuormitus ei synny vain äänistä, valoista tai muista helposti tunnistettavista aistiärsykkeistä. Se voi alkaa jo paljon aiemmin. Jos en tiedä mitä tulee tapahtumaan, mitä minulta odotetaan, miten tilanteessa toimitaan tai mistä löydän tarvitsemani tiedon, epävarmuus kuormittaa jo ennen kuin olen edes saapunut paikalle. Kun tämän päälle tulee ympäristö, palvelu tai toimintatapa, joka vaatii jatkuvaa suodattamista, tulkitsemista, mukautumista tai vahvaa itsesäätelyä, kokonaisuudesta tulee nopeasti yllättävän raskas.

Siksi aistiesteettömyys on minulle paljon enemmän kuin yksittäisten aistiärsykkeiden vähentämistä. Sen ytimessä on kysymys siitä, millaisen kokemuksen me halutaan rakentaa toisille ihmisille. Tulinko täällä nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi? Onko tässä ymmärretty, että ihmiset havainnoivat ympäristöään, käsittelevät tietoa ja kuormittuvat eri tavoin, vai jääkö vastuu edelleen yksilölle itselleen: sopeudu sinä siihen, mitä me muut ollaan rakennettu.

Tällä on merkitystä myös yksilön hyvinvointia laajemmin. Työntekijän kohdalla kyse on myös siitä, haluaako hän sitoutua yhteisöön ja jäädä siihen. Asiakkaalle siitä, haluaako hän palata ja käyttää palvelua uudelleen. Ja esimerkiksi kuntalaiselle siitä, syntyykö palveluihin luottamusta ja halua osallistua. Kokemus siitä, että minut on huomioitu ja minulle on täällä tilaa omana itsenäni, rakentaa aivan erilaista suhdetta ympäristöön ja yhteisöön kuin kokemus siitä, että minun täytyy jatkuvasti mukautua, perustella tarpeeni ja voittaa paikkani aina uudestaan voidakseni olla mukana.

Näitä asioita meinaan, kun puhun ympäristöistä ja kulttuureista, joihin halutaan kuulua.
Pelkkä mahdollisuus olla mukana ei ole vielä sama asia kuin kokemus siitä, että haluan kuulua tänne.

❤️‍🔥❤️‍🔥❤️‍🔥

21/09/2026

Häpeä – tuo ihmisyyden yksi haastavimmista tunteista kohdata, käsitellä ja luoda toimintaa sen rinnalla. Miten sillä onkin niin lamauttava voima, olipa häpeän kokemus lähtöisin mistä ikinä!

Itteäni on viimeisen noin puolen vuoden ajan suoraan sanottuna helvetillisesti hävettäny omat nettisivut 👀 Ne ei ole olleet ajantasalla, sivujen tieto mun palveluiden suhteen on monin tavoin ollut vanhentunutta, väärää ja aikansa elänyttä. Visupuolesta puhumattakaan 🫣

Jokainen joka on ikinä tehny jollain tasolla nettisivuja tietää, miten aikaavievää on alkaa päivittämään tai rakentaa uusia sivuja.
Osaan kyllä, ja tykkään itseasiassa puuhata omia sivuja, mut jumalauta se vie aikaa ja energiaa 😅 Toki ammattilaisia on kenelle homman olis voinut antaa, m***a näiden isojen liiketoiminnan muutosten ollessa vielä tuoreita, on joutunut vetämään kukkaron nyörejä tiukemmalle, käärimään hihat ja tekemään itse enemmän.

Nyt tuli tällä viikolla sitten se kuuluisa seinä vastaan, enkä enää jaksanut elää tän nettisivu-häpeän kanssa 😅
Kaiken kattavaa uutta sivustoa en sentään parissa päivässä ennättänyt rakentaa, m***a rakensin täysin uuden väliaikaisen sivun, mikä toimittaa virkaansa kaikessa yksinkertaisuudessaan paremmin kuin hyvin, ja jota on helppo laajentaa osio kerrallaan.

Niin nyt ei sitten enää hävetä.

Sivut on luonnollisesti hienommat koneella, mut ihan kivat mobiilissa myös. Vähä joutuu vielä teknisiä asioita säätämään taustalla liittyen hakukoneoptimointiin jne, m***a vitsi mä sanon että on kuulkaa kevyt olo nyt tän asian suhteen 😅

Superkevyt tämä on vielä tässä muodossaan, kirjaimellisesti nettiSIVU, m***a nyt on sentään ajantasaista tietoa tarjolla ja vanhentuneet tiedot ja palvelut hävitetty 🫱🏼‍🫲🏽

Olisin enemmän kuin kiitollinen, jos voisit käydä vierailemassa sivuilla ja kertoa kommentit mitä ajatuksia nettisivu herätti – risuja ja ruusuja, kaikki otan kiitollisena vastaan! Omalle tekemiselle kun sokeutuu, niin olisi tosi arvokas kuulla ulkopuolelta myös ajatuksia. Profiilin linkistä pääset sivuille 👀

Eilen sain jo pari hyvää kommenttia storyn puolella – kiitos tuhannesti niistä ❤️‍🔥

-

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä 🫱🏼‍🫲🏽

04/09/2026

Joka vuosi, ja varmasti tänäkin vuonna, näin Yrittäjän päivän hujakoilla saa somesta lukee, kun toiset ei tykkää yhtään sanasta yrittäjä.

Koska eihän sitä pitäis vaan yrittää. Pitäis tehdä. Ollaan mieluummin tekijöitä kuin yrittäjiä.

Mä en vois olla tästä juuri enempää eri mieltä 🤭

Totta kai yrittäjä tekee. Voi luoja että tekeekin! Mut ajatus siitä, että sen kun vaan päätät mitä teet ja sitten teet sitä, on mun mielestä aika naiivi kuva yrittäjyydestä. Sillon kun tehdään, sillon yleensä ollaan kiinni omassa substanssiosaamisessa. Mut ennen kun pääset siihen kohtaan, että voit melko hyvällä varmuudella vaan tehdä ja palvella sun asiakkaita, oot yleensä joutunut ensin yrittämään ihan helvetisti kaikkee.

Yrität myydä, markkinoida ja kaupallistaa. Yrität kirkastaa taas uudestaan sun oikeen asiakassegmentin ja ymmärtää, millä kielellä ne ihmiset puhuu, jotta sun viesti varmasti ymmärretään. Mietit onko palvelu, hinta, myyntitapa ja ajankohta oikee vai pitäiskö koko hommaa lähestyä ihan toisesta suunnasta.

Yrität tavottaa oikeita ihmisiä. Yrität saada heidät kiinnostumaan. Yrität ymmärtää, miks joku kiinnostuu ja toinen ei. Miks joku vastaa, toinen ei ja kolmas sanoo, että ihan kiinnostavaa kyllä, mut palataan ehkä ensi vuonna.

Ja sit yrität taas vähän viisaampana uudestaan.

Samaan aikaan pitäis yrittää katsoa tarpeeks kauas eteenpäin. Miettiä ensi vuoden tulorakennetta, asiakkuuksia, palveluita, markkinointia, lomia ja sitä, missä koko yritys ehkä vuoden päästä ylipäätään on.

Ja kaiken tän sivussa pitää yrittää muistaa, että oot yrityksesi tärkein resurssi (yksinyrittäjät huom.)

Eli yrität muistaa syödä ennen kun huomaat iltapäivällä, ettet ole syönyt. Käydä vessassa sillon kun pitäis, eikä sitten vasta kun on ihan pakko. Nukkua tarpeeks. Levätä joskus ennen kun kroppa pakottaa. Olla läsnä tässä hetkessä, mut samaan aikaan yrittää muistaa myös ajatella seuraavan vuoden liiketoimintaa.

Ja joo, sit tulee myös niitä vaiheita, kun asiat alkaa loksahtaa kohilleen. Tiiät paremmin mitä myyt, kenelle myyt ja miten siitä kannattaa puhua. Joku kokeilu muuttuu toimivaksi tavaksi, ja siinä kohtaa pääsee ehkä hetken ihan vaan tekemään sitä, minkä jo tietää toimivan.

Kunnes – asiakkaat muuttuu, markkina muuttuu, oma ajattelu muuttuu tai koko yritys kasvaa ulos siitä vanhasta tavasta. Ja eikun seuraavalle kierrokselle. Yrittämään 🤸🏻‍♀️

Siks en itse koe sanaa yrittäjä yhtään alentavana. Päinvastoin. Yrittäminen ei tarkota sitä, ettei sais mitään aikaan. Mun päässä se tarkottaa, että rakennat jotain, jonka lopputulosta et voi tietää etukäteen. Kokeilet, opit, korjaat, luovut jostain, pidät jostain kiinni ja kokeilet taas.

Oon ollu pian yhdeksän vuotta yrittäjä, ja jos pitäis erityisesti viimesten parin vuoden ajalta tiivistää oma Yrittäjän päivän tunnelma yhteen lauseeseen, niin ehkä se olis tää:

Jos ei muuta, niin on jumalauta yritetty.

Hyvää huomista Yrittäjän päivää – muista yrittää!

-

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä 🫱🏼‍🫲🏽

29/08/2026

Haikeeta ja tosi innostavaa samaan aikaan 🥹

Tänä viikonloppuna pyörähti käyntiin järjestyksessään viides lukuvuosi sisustussuunnittelun monimuotokoulutuksen vastuukouluttajana JKO:lla. Jälleen kerran mahtava ja omanlaisensa porukka, joille saan opettaa sisustussuunnittelun perusteita toukokuulle asti ❤️‍🔥

Tää oli se innostava osuus!

Sit samaan aikaan omalla tavallaan tosi haikeeta, koska tää on myös mun viimeinen opetusvuosi ja ryhmä, joita saan opastaa ja kouluttaa kyseisen koulutuksen äärellä. Viime talvena tein päätöksen, että tämän just käynnistyneen ryhmän jälkeen haluan keskittyä täysillä omaan erikoisosaamiseeni ja aiheeseen, joka roihuaa mun sielussa vuosi vuodelta aina vaan isommalla liekillä – aistiesteettömyyteen ja kaikkeen siihen, miten eri tavoin sen avulla voidaan luoda meille kaikille parempia, toimivampia ja kestävämpiä ympäristöjä, niin sosiaalisia kuin fyysisiä ❤️‍🔥

Tila- ja sisustussuunnittelu on toki myös mun erikoisosaamista, m***a koska oon jättänyt suunnitteluhommat sillä saralla taakse ja keskityn nykyään ja tulevaisuudessa aistiesteettömyyden asiantuntijatöihin, niin tää rajaus päättää koulutustyöt sisustussuunnittelun äärellä oli itselleni luonteva tässä kohtaa.

Oon kokenut koulutustyön sissareiden kanssa tosi merkitykselliseksi, ja on ollu arvokasta saada jakaa omaa ammattitaitoa ja kokemusta uusille suunnittelijoille. Ja miten paljon oon itse oppinut, kehittynyt ja kasvanut kouluttajana näiden vuosien aikana!

Nyt vaan sit kaikki ilo irti tästä vikasta opetusvuodesta – tulee hitokseen hyvä vuosi ❤️‍🔥🤗

-

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä

19/08/2026

Kun Luo oma TURVAPAIKKASI -kirjan kolmas painos tuli ennakkomyyntiin, kerroin jo silloin, että se jää kirjan viimeiseksi painokseksi. Nyt kirjoja on jäljellä enää noin 30 kappaletta, ja elokuun lopussa suljen verkkokauppani. Samalla kirjan myynti päättyy kokonaan.

Viimeiset kirjat on saatavilla 31.8.2026 asti hintaan 29,90 € (norm. 39,90 €) tai niin kauan kuin niitä riittää. Toimitusmaksu on 5,90 €. Saat tarjoushinnan käyttöösi syöttämällä kassalla koodin TURVAPAIKKASI.

Verkkokauppaan pääset kommenteissa olevan linkin kautta.

📚

Jos kirja ei ole sulle vielä tuttu, Luo oma TURVAPAIKKASI on 136-sivuinen työ- ja tietokirja aistiesteettömyydestä, aistiherkkyydestä ja ympäristön vaikutuksesta hyvinvointiimme.

Kirja auttaa tarkastelemaan tiloja ja arjen ympäristöjä omien aistien näkökulmasta sekä tunnistamaan, mitkä asiat lisäävät kuormitusta ja mitkä puolestaan vahvistavat turvallisuuden tunnetta, palautumista ja hyvinvointia. Siinä yhdistyvät tieto, omakohtaiset kokemukset, käytännön esimerkit, kuvat ja omaan pohdintaan ohjaavat tehtävät.

Jos kirja on ollut sun hankintalistalla, nyt on viimeinen mahdollisuus tilata oma kappaleesi.

Kirjan myynnin päättyminen tuntuu rehellisesti hieman haikeelta, mut samaan aikaan just oikeelta ❤️‍🔥 Vaikka verkkokauppa sulkeutuu, kirjan matka jatkuu sen jo löytäneiden lukijoiden, ammattilaisten ja kirjastojen kautta.

Kiitos teille jokaiselle, ketkä ootte hankkineet kirjan, suositellut sitä tai jakaneet mun kanssa sen herättämiä ajatuksia ❤️🥰🙏🏼

—

Rakkaudella,

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä

12/08/2026

Nyt kun kouluvuosi taas starttaa, haluan muistuttaa asiasta, joka jää helposti kaiken uuden ja innostavan alle: kouluun tullaan joka aamu kaiken sen kanssa, mitä elämässä on sillä hetkellä meneillään.

Koulupäivä ei myöskään jää koskaan koululle. Se kulkee lasten ja koulussa työskentelevien aikuisten mukana kotiin. Ja kotona eletty elämä kulkee seuraavana aamuna takaisin kouluun.

Joskus lapsi pitää itsensä kasassa koko päivän ja kuormitus purkautuu vasta turvallisessa kodissa. Joskus koulussa työskentelevä aikuinen huomaa kotiin tullessaan, ettei hänellä ole enää kapasiteettia jutteluun, päätöksiin tai yhdenkään uuden ärsykkeen vastaanottamiseen.

Se ei välttämättä tarkoita, että päivässä olis tapahtunut mitään erityisen pahaa. Hermosto on vaan tehnyt töitä koko päivän ja monesti nää on asioita, joita ei oikein itsekään aina siinä hetkessä hahmoteta.

Mä olen itsekin aistiherkkä ja kuulun neurovähemmistöön. Lapsena ja nuorena koulunkäynti oli mulle monella tavalla vaikeeta, ja vielä pitkälle aikuisuuteen mietin, että mikä hitto musta oikein tulee isona ja oonko yksilönä vaan totaalisesti epäonnistunut.

Kun sitten opin tunnistamaan omia herkkyyksiäni, uskaltauduin sanoittamaan niitä ja aloin rakentaa elämääni ja ympäristöäni paremmin hermostoani tukeviksi, moni asia alkoi asettua paikoilleen. Ja kas – ihan kelpo yksilö minustakin tuli 😄

Tärkeintä, mitä yksilö voi tehdä, on oppia tunnistamaan omia herkkyyksiä, oppia kunnioittamaan niitä ja uskaltaa sanoittaa tarpeensa ääneen.

M***a just tuossa viimeisessä kohdassa yksilön ja ympäristön vastuut meneekin jo päällekkäin.

Ihminen voi opetella puhumaan tarpeistaan, m***a hän ei voi yksin rakentaa sitä luottamusta ja psykologista turvallisuutta, jota puhuminen vaatii. Työyhteisön ja organisaation vastuu ei siis ala vasta siinä hetkessä, kun joku pyytää mukautusta. Se alkaa paljon aiemmin – sellaisen kulttuurin rakentamisesta, jossa omista tarpeista on turvallista kertoa ja jossa niitä ei tarvitse jatkuvasti perustella tai puolustaa.

Sama pätee kotiin. Lapsen tehtävä ei ole löytää täydellisiä sanoja kokemukselleen ennen kuin aikuinen voi pysähtyä kuuntelemaan.

Jos oman lapsen koulupolku herättää huolta tulevaisuudesta, haluan sanoa tämän: vaikea kouluaika ei ole ennustus epäonnistuneesta aikuisuudesta. Ja ehkä ihan erityisesti haluan sanoa sen teille vanhemmille, joiden lapsi kuuluu neurovähemmistöön. Joskus vaikeudet kertovat ennen kaikkea siitä, ettei ympäristö vielä osaa tunnistaa ja tukea sitä tapaa, jolla juuri tämän lapsen hermosto toimii.

Tälle alkavalle kouluvuodelle toivon vähemmän vaatimusta kestää ja enemmän tilaa tunnistaa ja sanoittaa omia tarpeita sekä tulla otetuksi vakavasti. Tilaa tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään – niin lapsille kuin aikuisille.

–

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä

11/08/2026

Viime viikonloppuna perehdyin erääseen brittiläiseen tutkimukseen ja päädyin toteamaan itselleni, että well done, Eevi 🫱🏼‍🫲🏽

MacLennanin ym. tutkimuksessa tarkasteltiin autistien aistikokemuksia julkisissa ympäristöissä. Tutkijat tunnistivat kuusi toisiinsa kietoutuvaa tekijää, jotka vaikuttavat siihen, koetaanko ympäristö mahdollistavana vai vammauttavana:
Aistimaisema, tila, ennakoitavuus, ymmärrys, mukautukset ja palautuminen.

Tutkimuksen nimessäkin aistiympäristöä kuvataan isoksi hämähäkinseitiksi. Kyse ei ole yhdestä valosta, äänestä tai yksittäisestä tilaratkaisusta, vaan monista pienistä asioista, jotka vaikuttavat toisiinsa ja kasaantuvat kokonaisuudeksi.

Tutkimusta lukiessani aloin peilata sen havaintoja omaan kirjaani. Kirjoitin Luo oma TURVAPAIKKASI -kirjani vuosina 2022–2023, ja sen ensimmäinen painos ilmestyi maaliskuussa 2023. Tutkimus puolestaan julkaistiin verkossa syyskuussa 2022 ja lehden numerossa vuonna 2023.

Olimme päätyneet hyvin samankaltaisten kysymysten ja johtopäätösten äärelle lähes samaan aikaan – he Britanniassa ja minä Suomessa, hyvin erilaisista lähtökohdista. Tutkimus perustui 24 aikuisen autistin kokemuksiin julkisista ympäristöistä. Minun kirjani syntyi aistiesteettömän suunnittelun parissa tekemästäni työstä, kokemustiedostani sekä siihen mennessä rakentamastani ymmärryksestä aiheen äärellä.

Kyse ei tietenkään ole kahdesta keskenään samanlaisesta työstä. Silti niiden systeeminen ydin on hämmentävän samansuuntainen – aistiesteettömyyttä ei rakenneta ainoastaan vähentämällä yksittäisiä ärsykkeitä.

Fyysisen tilan rinnalla merkitystä on sillä, ymmärretäänkö ihmisten erilaisia tarpeita, millaisia mukautuksia on mahdollista käyttää, saako ympäristöstä riittävästi tietoa etukäteen ja onko ihmisellä mahdollisuutta vetäytyä ja palautua.

Hiljainen tila ei auta, jos sen säännöt on epäselvät. Kuulosuojaimet ei auta, jos niiden käyttämisestä joutuu tuntemaan häpeää. Yksittäinen mukautus ei kanna kovin pitkälle, jos ympäröivä toimintakulttuuri mitätöi ihmisen kokemuksen.

Kirjoitin jo tuolloin myös siitä, kuinka me ihmiset olemme osa toistemme aistiympäristöä. Toimivaa aistiesteetöntä ympäristöä ei voida rakentaa tarkastelemalla vain seiniä, valaistusta tai akustiikkaa, jos samalla unohdetaan ihmiset, toimintatavat ja mahdollisuus palautua.

Tämän tutkimuksen löytäminen tuntui erityisen merkitykselliseltä just nyt, koska yksi vaihe oman kirjani tarinassa on tulossa päätökseen. Suljen verkkokauppani elokuun lopussa, ja samalla myyn kirjani kolmannen ja viimeisen painoksen viimeiset kappaleet.

Oma työni ja ajatteluni ovat kirjan kirjoittamisen jälkeen laajentuneet tilojen suunnittelusta yhä vahvemmin toimintakulttuureihin, rakenteisiin ja organisaatioiden kehittämiseen. Haaveissani on joskus päästä kirjoittamaan uusi kirja, m***a kaiken nykyisen työni siemenet löytyvät jo tämän kirjan sivuilta.

📚

Fyysisen kirjan voit tilata verkkokaupasta 31.8.2026 asti tai niin kauan kuin viimeisiä kappaleita riittää.

Kirjan viimeiset kappaleet tilattavissa hintaan 29,90€ + toimituskulut (kirjan alin hinta alennusta edeltäneiden 30pv aikana 39,90€).

Saat alennetun hinnan käyttöösi syöttämällä verkkokaupan kassalla koodin: TURVAPAIKKASI

Kirjaostoksille pääset kommentissa olevan linkin kautta 📚

–

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä

08/08/2026

Mikä on sun aivojen polttoainetta ja miten tankkaat sitä työpäivän lomassa?

Söin eilen lounaan samalla, kun kirjottelin työasioita ja jatkoin ajatusten pyörittelyä koneella. Ruoka tuli kyllä syötyä, mut jossain vaiheessa tajusin, että varsinainen lounasTAUKO jäi sujuvasti pitämättä 👀

Ruoka mahassa kun ei ole sama asia, kuin tauko aivoissa.

Tästä jäin miettimään sitä, miten helposti me ylipäätään ajatellaan palautumista asiana, joka tapahtuu vasta työpäivän jälkeen, viikonloppuna tai lomalla.

Viikko vedetään läpi, perjantaina ollaan aivan poikki ja sitten viikonlopun aikana pitäis levätä, nähdä läheisiä, hoitaa koti ja elämä, tehdä kaikkea kivaa, nukkua hyvin ja siinä sivussa palautua mahdollisimman tehokkaasti, jotta maanantaina oltais taas valmiina uuteen työviikkoon.

Kiva homma kahdelle päivälle. Saa suorittaa 😅

M***a sitähän se on – mitä vähemmän työpäivien aikana on hetkiä, joissa kuormitus pääsee välillä edes hieman laskemaan, sitä suuremmaksi viikonloppujen ja lomien tehtävä kasvaa.

Mun mielestä palautumisen ei pitäis alkaa vasta sillon, kun työviikko (tai -päivä) loppuu. Myös työpäivän sisälle pitäis mahtua pieniä hetkiä, joissa aivot ei vastaanota lisää tietoa, ratkaise seuraavaa asiaa tai siirry suoraan tehtävästä toiseen.

Ja tutkimuksetkin on tässä aika armottomia:

Pitkittyneissä tarkkaavaisuustehtävissä suoritus heikkenee ajan myötä, ja joissakin tutkimuksissa heikkenemistä on havaittu selvästi jo ensimmäisten 30–45 minuutin aikana. Kyky ylläpitää tarkkaavaisuutta ei siis säily muuttumattomana, kun keskittymistä vaativa tekeminen jatkuu yhtäjaksoisesti, joten tauoilla on ihan oikeesti merkitystä.

Mitään yhtä maagista minuuttirajaa ei toki ole vaikka tuossa aiemmin minuutteja mainitsinkin, m***a yhtä kaikki – kukaan meistä ei ole tämän ilmiön yläpuolella.

Se, mikä kenellekin toimii ja on palauttavaa, on toinen asia.

Yhdelle se voi olla hiljainen kahvikuppi ilman puhelinta, toiselle pieni kävely ulkona, kolmannelle hetki omassa rauhassa, liike, musiikki tai hyvä keskustelu työkaverin kanssa. Eilen mulle se oli kuppi teetä ja pieni hetki sarjaa, ennen kun palasin takas koneelle. Ei mikään täydellisesti optimoitu palautumisen mestariteos, mut hetki, jonka aikana sain ajatukset oikeesti pois töistä ees hetkeksi.

Haluaisin haastaa kaikkia miettimään, että mitkä on sun aivojen polttoainetta? Mikä oikeesti laskee kierroksia, antaa tilaa hengittää tai saa olon tuntumaan vähän enemmän omalta itseltä?

Ja vielä tärkeempää: saisiko sitä jollain pienellä tavalla mukaan jo ensi viikon työpäiviin?

Mulle toimii työpäivien tauoilla hyvin ristikoiden teko, pikku kävelyt ulkona, toisinaan hetki jotain sarjaa tai sit vaan makaan sängyssä ja tuijotan kattoa. Riippuu päivästä, päivän vireystilasta ja kuormitustasoista.

Mut ens viikolla mä voisin ainakin alottaa siitä, että kun on lounastauko, maltan pitää myös sen tauon 🫱🏼‍🫲🏽

Ps. Hyvää viikonloppua ❤️‍🔥

-

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä

Osoite

Muurame

Puhelin

+358442746587

Verkkosivusto

http://www.decofeast.fi/

Ilmoitukset

Saat tiedon ensimmäisenä: lähetämme sinulle sähköpostia, kun Studio decofeast julkaisee uutisia ja tarjouksia. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua tilauksen milloin tahansa.

Ota Yhteyttä: Yritys

Lähetä viesti: Studio decofeast:

Haluatko, että Yritys on listan kärjessä kategoriassa sisustuspalvelu (Muurame)?