06/07/2026
Tutkija Sari Näre kirjoitti äskettäin työllisyyspalvelujen ongelmasta, joka ei ota huomioon ihmisen tunteita. Säännöt määräävät toimintamallia, joka kannustuksen sijaan lyttää ja lamaannuttaa työtöntä. Olen itse kokenut työttömyyden kirouksen ja päätin, etten ikinä enää halua kokea sitä. Niin ihmisarvoa alentavaa se oli.
Työttömyydessä ja myös työllistymisessä on monia monitasoisia tarinoita. Tässä omani.
Ammatinvalinta
Ilmoitin ammatinvalinnan ohjaajille 15-vuotiaana, että minusta tulee muotipiirtäjä. He nauroivat ja sanoivat, ettei kannata. Rupea sinä tyttö vain sairaanhoitajaksi. Herkän orastavan taiteilijasielun haaveet murskattiin jo alkuunsa. Luovaa ihmistä ei ymmärretty silloin, eikä ymmärretä vieläkään. Taiteilijaksi synnytään. On luonnonvastaista yrittää tehdä taiteilijasta jotain muuta kuin mitä hän on.
Seurasin kuitenkin sieluni suunnitelmaa ja minusta tuli muotitaiteilija tai pikemminkin voisi sanoa, muotihoitaja. Halusin pois tästä lyttäävästä maasta ja muutin Englantiin. Valmistuin reilun viiden vuoden kuluttua maailman ykkös-taidekoulusta loistavin arvosanoin.
Työttömyys
Kun palasin takaisin Englannista vastavalmistuneena opiskeltuani siellä 5 vuotta, menin Työnvälistystoimistoon ilmoittautumaan työnhakijaksi. Minut luokiteltiin siellä ammattitaidottomaksi. Vaikka minulla oli Taiteen kandidaatin todistus maailman parhaimmasta taidekoulusta, siinä ole se vika, että todistus oli englanninkielinen. Oliko niin, ettei työnvälistystoimistossa osattu englantia. Piti mennä käännättämään todistus ennen kuin kelpasi. Arvostetaanko Suomessa vieläkään ulkomailla hankittua koulutusta?
Työllistyminen
Olin kolme vuotta työttömänä. Tein ajoittain kaikenlaisia toimistohommia, opetustöitä ja mitä sattui saamaan etsiessäni ammattiani vastaavaa työtä. Välillä näin nälkää peruspäivärahalla. Tajusin sitten lopulta, etten Työvoimatoimiston kautta tule ikinä saamaan oman alani töitä.
Päätin työllistää itse itseni. Sitä varten tarvitsin portfolion. Minulla oli suunnitelma: Marssin neulekoneliikkeeseen pyytämään heitä sponsoroimaan minulle neulekoneen mainostarkoituksessa. Sain sen ja aloin tekemään neulemalleja lehdille ja kehräämöille. Sain kokoon portfolion, jolla saatoin esitellä osaamistani potentiaalisille työnantajille. Ja lopulta sainkin töitä teollisena suunnittelijana.
Siinä oli vain se huono puoli, että Työvoimatoimisto, sen sijaan, että olisi kiittänyt minua työn löytymisestä, rankaisi minua itseni työllistämisestä perimällä ulosotossa sen parin kympin, joka oli yli sallitun ansaintarajan, 20 vuotta! Valitin tästä kohtelusta, m***a turhaan. Ei armoa. Työllisyyspalvelussa lakia on nimittäin tulkittu niin, ettei työllistymistä edistävää toimintaa saisi tehdä.
Työelämässä
Aluksi meni hyvin ja sain luoda neuleita ja trikoomallistoja, joita myytiin eri puolilla Suomea, Ruotsia ja Venäjää. Ensimmäinen muotinäytökseni oli Pietarissa. Kävi kuitenkin ilmi, että todellisuudessa minut oli palkattu johtajan jalkavaimoksi. Johtajan vaimo itse myös ehdotti sitä! Kun en suostunut, sain potkut. Lahjakkuudellani ei ollutkaan mitään arvoa.
Pääsin onneksi töihin toiseen tehtaaseen. Siellä ei ollut tätä ongelmaa, m***a työ oli määräaikainen. Sen loputtua pääsin isoon tehtaaseen suunnittelijaksi, tai ainakin luulin niin, m***a todellisuudessa minut palkattiin taaskin johtajan viihdykkeeksi. Seksuaalinen häirintä jatkui. Olihan se nuorelle naiselle kova paikka, kun koulutuksella, osaamisella ja lahjakkuudella ei ollutkaan täyttä arvoa. Minkälaisen trauman nämä kokemukset jättävät uransa alussa olevalle nuorelle naiselle. Arvostinko enää itsekään itseäni ja osaamistani?
Pois työelämästä
Päätin ryhtyä yrittäjäksi, että saisin olla rauhassa ja toteuttaa itseäni taiteilijana. Yrittäjäksi ryhtyminen ei kuitenkaan pelastanut kiusaamiselta; se muutti vain muotoaan sukupuoleen ja alaan liittyväksi yhteiskunnalliseksi vähättelyksi ja mitätöinniksi.
Se on rankka tarina, josta kerron seuraavassa blogissani.
Aiemmat blogijuttuni voi lukea täältä: https://www.mainiemi.com/news?lang=fi
Liitteenä muutamia lehtikuvia suunnittelemistani neulemalleista.