13/08/2026
Sädehoitojakso takanapäin ja yksi etappi takana. Kolme viikkoa päivittäisiä käyntejä hoidossa tuntui ennen aloitusta loputtomalta taipaleelta, ja meinasi vähän masentaa. M***a todellisuudessa aika hurahti ohi todella nopeasti.
Aloittaminen jännitti jotenkin tosi paljon ja ensimmäisellä kerralla pöydälle asettumisen jälkeen meinasi kyyneleet tulla silmäkulmiin. Hoidossa ottiin aina ensin kuvat ja asetettiin pöytä ja minut oikeaan asentoon, jotta säteiden kohdennus osuu just oikeisiin kohtiin. Mulle sädetystä annettiin aina viiteen eri kohtaan, ja jokainen kerta kesti noin 20 sekuntia. Tuon ajan pidätettiin hengitystä. Itse hoito oli nopea ja kivuton.
Ennen hoitoja kerrottiin, että sivuvaikutuksia on vähän. Mulle suurin vaiva on ollut sädetysalueen ”kovettuminen”. Koko alue tuntuu jäykältä. Leikkauksen jälkeen kireydet olivat jo ehtineet poistua ja nyt ne palasivat takaisin. Sädetysalueen iho on ollut hieman arka ja punottaa jonkin verran - rasvaa on kulunut paljon. Paino on ollut laskusuunnassa, jostain syystä tämä mulle vaikuttaa näin, vaikka oon koittanut syödä paljon. Mieli on seikkaillut hyvästä lievästi apaattiseen - pitkä hoitorupeama alkaa selkeästi näkymään hoitoväsymyksenä.
Samaan aikaan oon ikionnellinen, että nämä hoidot oli just nyt. Kesäinen Helsinki tarjoili parastaan ja usein hoidon jälkeen lähdin ihastelemaan kaupungin kauneutta eri paikkoihin.
Takana kohta 11 kuukautta seikkailua eri sairaaloissa ja tutkimuspöydillä. Välillä meinaa vähän väsyttää - sairaalat ja tutkimuspöydät nimittäin, muutenhan tässä oon onnekseni voinut aikalailla kivasti koko pitkän rupeaman ajan 💖