10/02/2023
"Kehto"
Luovan työn tekemisen siunaus ja kirous on se tietty epätasaisuus, mikä liittyy virtauksen voimaan. En voi vain herätä aamulla, nauttia kahvikupillisen ja lasten lähdettyä kouluun sekä päiväkotiin, avata hanan ja valuttaa luovutta kauniin tasaisesti mieleni astiaan.
On päiviä, jolloin pelkkä asiaan ryhtyminen riittää, m***a on myös aikoja, jolloin mitään ei tapahdu, eikä tahtoni liiku sillä tavalla, että voisin luoda vapautuneesti. Silloin voi yhtä hyvin lukea tai laittaa ruokaa, olla paljon kanojen seurassa tai tuntea muilla tavoin yhteyttä omaan arkielämäänsä. Jos tyhjyys venyy viikoksi (tai viikoiksi), voi alkaa hirvittää.
Toisinaan saan hyvitystä. Silloin ei tee mieli tehdä mitään muuta, kuin sommitella ja kokeilla uutta. Antaa mennä ja vain tehdä tunnista toiseen, päivästä seuraavaan. Hana on silloin ihan täysillä ja luovuuden vesi roiskuu seinille asti. 😂 Edellinen työ ruokkii jo seuraavaa ajatusta.
Olen lukenut viime päivinä luovuusaiheista kirjaa, "Big Magic - uskalla elää luovasti" (kirjoittanut Elizabeth Gilbert). Siinäpä vasta innostava kirja, suosittelen kovasti. Kovin moni kirjan kantavista ideoista kuvaa omiakin kokemuksiani tavalla, joka ihastuttaa. Ajatus ympärillämme risteilevistä aineettomista ideoista (tulevia kirjoja, taideteoksia, käsitöitä), jotka "koputtelevat" meitä ihmisiä (yrittäen löytää sitä oikeaa henkilöä, jonka kautta löytyy väylä tähän konkreettiseen maailmaan sieltä toiselta puolelta) on aivan yhtä puhutteleva kuin ikivanhakin.
Taideteos on kuin idean ja taiteilijan välinen sopimus ja yhteistyö. Kummallakin on oma osuutensa valmiissa teoksessa.
Juuri tällä hetkellä itselläni on meneillään yllä kuvaamani roiskevaihe pitkän luovan levon, etten sanoisi talviunen, jälkeen. Ajatus valmistautuu tulevaan kevääseen ja kesään, sinkoilee jo kaikissa tulevissa suunnitelmissa. Solmiminen maadoittaa hetkeen ja helpottaa levottomuutta. ❤️
